Valmennuksen havaittuja sivuvaikutuksia itse koettuna...

... onnistuneiden valmennusten jälkeen...neliökaupalla pestyjä ikkunoita ja ruohottuneiden pihalaattojen putsaamista hillittömillä hymyilykohtauksilla varustettuna. On siinä naapureilla ollut ihmeteltävää, kello puoli yhdeksän illalla, emäntä keikkuu keittiöjakkaralla putsaamassa - aukeamasta  kieltäytynyttä- tuvan ikkunaa. 

Näin perusaikaansaavana tyyppini tämä maaginen tekemättämättömien töiden listan lyheneminen, suorastaan pelottaa. Mitäs sitä sitten tekee, kun tekemättömät työt ja vakiovalituksen aiheet on selätetty ? Keksii uusia valituksia vai nauttii saavutetuista haaveista ja haaveilee uusia ?



Parasta kuitenkin on, että  katastrofaalisen viikon ainekset sisältäneestä viikosta jäi positiivinen olo. Siis viikosta jolloin oli kipeä olo, kotitietokone kadotti kaikki tiedostonsa ja lapsetkin leikkivät ruokasotaa lauantain ratoksi. Matkalla sattui myös totaalinen näkemysero. Äitinä halusin, että lapseni oppisivat tahtomisen taidon sekä tekemään asioita periksiantamattomasti ja vastapuolen mielestä lasteni on haluttava tehdä asioita... 


Valmennuksen tavoitteena on siis saada ihminen unelmoimaan. Tarkoitus on sytyttää ihmiselle sisäsyntyinen halu lähteä unelmaansa tavoittamaan. Hevosen saa liikkumaan porkkanan ja raipan avulla, jos pysyy paikallaan jää porkkana saamatta ja raipalla naputtelu tuntuu epämukavalta. Kuinkas on ihmisen laita? Laitetaanko raippa, kannukset ja porkkanasäkki valmentajan työkalupakkiin?



Itse olen huomannut, että unelmat ovat tärkeitä ja ilman niitä on tyhjä olo. Mutta riittääkö motivaation, kiinnostuksen ja innostuksen lähteeksi pelkkä haluaminen? Mikä auttaa jaksamaan silloinkin, kun yhdeksästä ikkunasta on vielä kolme pesemättä ja "ois silleen niinku kiva heittää rätti soikkoon ja ei vois vähemmän ihkumpaa olla"?

Olen itsestäni havainnut, että usein "tahto vetää puolet kuormasta" kuitenkin. Ja tuo tahto, kun tuntuu toimivan silloinkin, kun unelmat, motivaatio, innostus, inspiraatio ja halu ovat hukassa... Kuinka moni meistä haaveilekaan siitä unelmien parisuhteesta, mutta yllättäen siinä vihkikaavassa ei kysytä, että haluatko ottaa tämän n.n..vaan, että tahdotko?


Näin lopuksi siteeraan, erästä japanilainen psykologia, joka on sanonut, että "Jos sataa ja sinulla on sateenvarjo, käytä sitä"  siis  käytä motivaatiota silloin, kun sitä on; mutta jos sitä ei ole käytä tahdonvoimaasi. (Millman, D; Kaksitoista porttia s. 53.)




Näin syntyi Louhiatar

Joskus mahdollisuudet koputtavat ovella salakavalasti. Elämässäni on juonteita, jotka ovat seuranneet minua läpi elämän halusinpa tai en... Jo kolme kertaa olen kovin teatraalisesti lopettanut hevostelun, mutta näiden mahtavien eläimien läheisyydestä löysin itseni kuitenkin jälleen. Nyt siis ravurista-ratsuksi projekti työnalla. Tuli vanha koulukaveri messuilla vastaan ja kutsui kylään hevosta katsastamaan. Nyt siis käyn viikoittain ruunaa ratsastamassa. Vaihteeksi hevonen ei siis oma ja maksunkin saan - hmm... Tekeekö tämä minusta sitten maksullisen naisen? Ja jotta verojakaan ei tulisi kierretyksi, niin hain sitten ly-tunnuksen. Näin sai siis toiminimi Louhiatar alkunsa ja insinööristä tuli sivutoiminen yrittäjä. Ja nimihän juontaa juurensa sieltä Kalevalasta, tässä touhussa, kun saa olla aivan yhtä päättäväinen kuin Louhi kuunaan ja muutkin avut ovat vain silkkaa plussaa...

'Elämässä sattuu ja tapahtuu' -ilmiöm myötä ratsastuksesta tuli 'kuollut haave' yhdessä hetkessä, ja nyt sitten keskityn henkilökohtaiseen valmennukseen liittyvää turinointiin päivätyöni lomassa. Aihe, kun on, mitä ajankohtaisein Suomenkin muuttuvissa taloussuhdanteissa.