Silloin tällöin elämässä sattuu ja hyvät neuvot ovat kalliit...

On aikoja, kun kaverit eivät  vastaa soittoihin, sovittu valmennus on päivien päästä tai yksinkertaisesta ei halua puida omia asioitaan kenenkään kanssa. Kuitenkin sitä huomaa pyörittelevänsä tai puhuvansa samoja aiheita päivästä päivään, niiden siitä jalostumatta: "Miksi aina minä... ja kukaan ei koskaan..., mutku, sitku, voiku..."
Mitä?
Niin suomalaista kansanperinnettä mukaillen, "kun hätä on suuri niin apukin on lähellä". Yksinkertaiseksi valmennutyökaluksi riittävät tällöin "kynä ja paperi", tätä menetelmää kutsutaan englanniksi nimellä "journaling". Jounaling tarkoittaa omien ajatusten ja kokemusten säännöllistä kirjoittamista paperille. Perinteisestä päiväkirjan pitämisestä tunneperäisen kirjoittamisen katsotaan eroavan siinä, että päiväkirjaan kirjoitetaan mitä päivän aikana on tapahtunut, mutta siinä ei oteta kantaa mitä tunteita ja ajatuksia kyseiset tapahtumat herättivät. Tunneperäisessä kirjoittamissa keskitytään positiivisiin tai negatiivisiin ajatuksiin ja tunteiseen, kunkin mielessä pyörivän asian tai tapahtuman ympärillä.
Miten?
Näitä  ajatuksia kirjoitetaan ihan vapaasti assosioiden, mitä kullakin hetkellä mielessä liikkuu ja juuri niillä sanoilla, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, mikäli v******** niin, se on juuri se oikea sana kirjoittaa tai jos elämä on vain niin ihanaa... niin sitten se vaan on juuri niin ihanaa, siellä paperillakin.  Samalla jätetään ne äidinkielen tuntien opit vähemmällle huomiolle pilkkuineen ja pisteineen. Helppoa, eikös totta? Yleisesti ottaen tälläiseen vapaaseen kirjoitteluun suositellaan aikaa varattavaksi ainakin kaksikymmentä minuuttia kerrallaan, säännöllisest muutaman kerran viikossa - mielellään tietysti päivittäin. 
Miksi?
Tälläinen kirjoittamisen avulla voi kehittää ja seurata itsetuntemuksensa kehittymistä, ratkaista erilaisia ongelmia ja  keskittyä olennaiseen. Tutkimusten mukaan on havaittu, että stressaavista tapahtumista tapahtuva tunneperäinen kirjoittaminen on helpottanut merkittävästi esimerkiksi astman oireita muutaman kuukauden jälkeen (lähde: Anderson, Charles M.,Editor's Column: Writ
ing and Healing, Literature and Medicine - Volume 19, Number 1, Spring 2000, pp. ix-xiv.) ja siitä on saatu apua myös stressinhallintaan (lähde: Journaling about stressful events: Effects of cognitive processing and emotional expression, Philip M. Ullrich and Susan K. Lutgenfdorf, Annals of Behavioral Medicine, Volume 24, Number 3.)
Mitä?
Mikäli on halu kirjoittaa, mutta aiheet ovat hukassa niin aiheina voi olla perhe, ideat, unet, unelmat, henkisyys ja niiden herättämät ajatukset ja tunteet.  
Itse koettua...
Itse kirjoitan käsin pari kolme kertaa viikossa aamuisin kolme A4:sta, milloin mistäkin mielessä pyörivästä ajatuksesta: Työasioista, parisuhteesta, lapsista, haaveista ja tulevaisuuden suunnitelmista tai vaikka tuulen suhinasta kotikoivujen lehdissä.
Joskus sitä yllättää itsensä ja löytää itsensä vanhoja kirjoituksiaan lukemasta ja huomaa oppineensa, sekä myös niiden "täi tervassa" asioiden  edenneen, kohti ratkaisua - yleensä vielä hyvääkin :)

Lisätietoja ja sovelluksia:
Journaling in Coaching, What's Journaling Got to Do With It?