Herra Muutos ja Rouva Parannus :)

Muutoksen suhteen sitä on sitten, joko suitsinut Muutoksen tai Muutos on suitsinut Sinut, vai kuinka? 

Tuolla muutoksen aallonharjalla surffailu on antoisaa sekä energisoivaa ja yleisimmiten se sujuu kuin itsestään, kun vain suunta on selkeä. Entäs ne kerrat, kun Muutos soittaa ovikelloa ja ilmestyy eteiseen ja asettautuu kutsumattomaksi vieraaksi ruokapöytään, eikä lähde kulumallakaan, vaikka kuinka vihjailisi, että mihinkähän aikaan vieras on kotona, jos nyt lähtisi? Muutos on myös siinä mielessä vekkuli kaveri, että se voi kasvaa taloon huomaamatta, saaden alkunsa sukista lattialla ja pölypalleroista nurkasta ja mitä enemmän sitä kieltää niin sitä tiukemmin se tuolissa istuu... 

Muutos vaan istuu pöydän toisella puolella ja katsoo suoraan silmiin, kun itse yrität miettiä, että mikä h******* iski. Mitä ikinä teetkin se kulkee vierellä muistuttamassa, miten kaikki oli ennen hyvin, se tunkee näppinsä kahvinkeittimeen, astianpesukoneeseen ja on kuin pahankurinen lapsi, joka ei asetu millään aloilleen eikä anna lisäaikaa  ajatella... sitä vain panee silmänsä kiinni ja toivoo, että Muutos muuttaisi naapuriin...

Minä uskon, että jokaisella Muutoksen vierailulla on tarkoituksensa, mutta voiko muutoksesta saada ystävän ja jos voi niin miten? Muutoksessa on se hyvä puoli, että se liikkuu yhdessä Parannuksen kanssa ja molemmat ovat läsnä, kun ovikello kilahtaa. Kuinka sitten löydämme tämän Parannuksen?  

Se alkaa siitä, että toivottaa Muutoksen tervetulleeksi kotiinsa, katso sitä silmiin ja tutkailee sitä oikein hyvin - makustelee: Miltä se tuntuu? Mitä se minulle sanoo?  Miltä se näyttää? Muutokselta voi kysyä niitä asioita, joita ei muuten uskalla tai osaa, mitä enemmän muutosta jututtaa niin sen tutummaksi se tulee ja sen paremmalta se tuntuu - parhaimillaan muutoksesta saa itselleen hyvän ystävän. Lopulta sitä kuuleekin Muutoksen kysyvän, että mitä hyvää tästä seuraa sinulle ja meille? Ja voila, näin olemme oppineet  ymmärtämään toisiamme Muutoksen kanssa ja huomaammekin, että pöydässä kanssamme istuu Parannus - Muutos pakkasi laukkunsa ja  lähti naapureiden riemuksi. Vai ovatko ne yksi ja sama?

Yllättävintä kyllä yleensä Parannuksen repussa on vielä se asia, jota vastustimme kaikken eniten: En halua, En tarvitse, Eikä todellakaan ole , Eikä tule ikinä olemaankaan, Ei sitten niin ikinä... ja huomaamme, että ilman niin kieltämäämme asiaa olisimme jääneet paljosta paitsi. Lopulta huomaamme kaipaavamme uutta ystäväämme Muutosta ja kutsumme sen aina silloin tällöin vieraisille Parannuksen kanssa ja siitä sitten seuraavalla kerralla...