Mitä on elämäntaito?

Minulle elämäntaitoa voi kuvata mielikuvalla lapsuudesta "mummolan ullakonportaat" Tiedätkö sellaiset leveät puiset ja hämärät, jonka päässä  ullakolla oli painava ovi nostettavaksi - juuri ne samaiset portaat, punaisen lukitun oven takana , joiden kulkeminen oli luvanvaraista ja pitkän kinuamisen jälkeen sallittua? Kun sen oven ullakolla sai auki, niin usein siellä paistoi aurinko, ja ullakko tulvi täynnä päätyikkunoista tunkevaa valoa ja kaikki näytti niin kiehtovalta ja rauhalliselta, pölyn siivilöityessä kauniista ikkunoissa tulvissa valossa. Minun mummolan ullakolla ei ollut sähköjä, siellä oli sahanpuruja lattialla, kiehtovia vanhoja vaatteita...vanhoja asiakirjoja, sadan vuoden takaa, sekä aarrearkku, jonka sisältö kiehtoi suunnattomasti nuoren tytön mieltä - kerta kaikkiaan kiehtova paikka,  joskus hieman jännittäväkin varsinkin hämärällä ja ukkosella. Sinne tahtoi paeta joko tylsää sadetta päivää tai ei niin kiehtovia kotitöitä...Ja sinne pääsi vain kesäisin...
No samaisesta porstuasta aivan punaisen oven edessä oli lattiassa luukku, josta lähti portaat alaspäin "jääkellariin", jossa  oli aikanaan pidetty kesäaikana jäätä juuri lypsetyn maidon  jäähdyttämistä varten.  Minusta molemmat paikat olivat varsin kiehtovia, mutta sinne ullakolle minä kuitenkin halajin, vaikka ne mummon mansikkahillot säilytettiinkin siellä "jääkellarissa".
Minulle hyvä elämäntaito on siis sitä, että saa aamulla herätessään valita: "Menenkö ullakolle vai jääkellariin?"