Konsultti ja elämäntaidon valmentaja kilpasilla...


Varsinkin liike-elämässä konsultin ja valmentajan erottaminen toisistaan tuottaa tuskaa ja voi olla hankalaa. Voisinpa karrikoidusti todeta että, kun  konsultista tuli kirosanaan verrattava ilmiö työpaikkojen kahvipöydässä, niin  konsultoivat yritykset nimesivät konsulttinsa valmentajiksi. Onko konsultti sama kuin valmentaja? Konsultin tehtävänä on tunnistaa esim. työpaikan ongelmat ja tarjota työkalut niiden korjaamiseen (vrt. Williams, 24). Konsultin työkalupakista löytyvät useimmiten: Synergia, strategia, visio, case, tilanneherkkyys, ydinosaaminen, dynaaminen, missio, profiloituminen, brändi, arvot, segmentti, business-to-business, itseohjautuvuus, resurssointi, fokusoida, laatujohtaminen, pitkässä juoksussa, (mega)trendi, asiakaslähtöisyys (-keskeisyys), toimintaympäristö, konsepti ja  funktio tms...Kahvipöytäkeskustelijoiden kehittämän yleismaailmallisen hevon***** bingon vakiosanat.
Liike-elämään keskittynyt valmentaja, kyllä liikkuu konsultin kanssa samoilla apajilla, vältellen ko. bingon kestosuosikkeja, valmentaessaan yrityksen ja yhteisöjen päätöksentekijöitä. Ns. Liike-elämävalmentaja (eng. excecutive coach) keskittyy kehittämään johtavassa asemassa olevan asiakkaansa suhdetta organisaatioonsa käyttämällä apunaan erilaisia käyttäytymistekniikoita ja menetelmiä. Liike-elämävalmennuksen tarkoituksena on tunnistaa  yhdessä valmennettavan kanssa ne tavoitteet, joilla valmennettavan ammatillinen suorituskyky  ja henkilökohtainen   (työ)tyytyväisyys paranevat ja tätä kautta parantaa asiakasorganisaation tehokkuutta. (vrt.  Grant, 4). Kertauksena konsultti keskittyy ongelmien korjaamiseen ja liike-elämävalmentaja johtajan/päällikön sparraamiseen tehokkuuden lisäämiseksi.

Lähteet:


Grant, A. (2001). Towards a Psychology of Coaching. University of Sydney. www.reframe.dk/Towrds_a_Psychology_of_Coaching.pfd (10.6.2012)

Williams, P.,(2007). BorderLIne. Choice -Magazine  volume 5 number 3. California&Toronto: Garry T. Schleifer

Miksi juuri valmentaja?

Maailma on pullollaan erilaisia guruja ja oppaita, sekä suomalainen yhteiskuntakin yhdessä liike-elämän kanssa tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja oman itsensä löytämiseen ja kasvamiseen on  konsulttia, psykoterapeuttia, mentoria...Jokaisella meillä on myös vanhempia, sisaruksia, ystäviä, joiden kanssa ajatuksia ja elämäänsä punnita.


Usein valmentaja ja psykoterapeutti nähdään arkikielessä toisilleen rinnasteisina. Kuitenkin psykoterapeutin ja valmentajan välille on eroavaisuuksia. Selkein ero näiden kahden eri ammattilaisen välillä on aikajanassa psykoterapeutti keskittyy menneisyyteen (kellariin) ja valmentaja tulevaisuuteen (ullakolle). Toiseksi psykoterapeutin ja psykoterapian tarkoituksena on korjata ja parantaa jotakin, jonka katsotaan olevan rikki tai ongelmallista esim. negatiivinen tunnekuorma, kun taas valmentaja auttaa asiakasta saavuttamaan haluamansa muutoksen, saamaan elämästään enemmän tai luomaan uusia mahdollisuuksia. Kolmanneksi psykoterapeutti nähdään ammatti-ihmisena, joka  vaativan kouluksensa ja harjoittelunsa tuloksena omaa vastaukset asiakkaan ongelmiin sekä tietotaidon niiden korjaamiseksi. Valmentajaa kuvaillaan eräänlaiseksi kumppaniksi - ystävälliseksi sparrauspariksi, joka tukee valmennettavan kasvua ja ponnisteluja kohti haluamiaan tavoitteita.

Päivitetty 3.12.2014: Tarkennettu terminologiaa, terapeutti muutettu psykoterapeutiksi.

Elämäntaidon Valmentaja?


Minusta siis ihminen tarvitsee niin ullakkoa, jääkellaria ja siirtymätaipaleita, mutta silloin kun tulee hetki, että juokseminen, jähmettyminen  tai taisteleminen  aiheuttaa enemmän mielipahaa, väsymystä, ärtymystä kuin hyvää oloa ja voimaantumista, voi valmentaja toimia hyvänä apurina uuden tien löytämiseen. Joskus ääneenajattelu seuraa kaipaa, jo ihan arkipäivän tilanteisiin, kuinka järjestän itselleni omaa aikaa haaveideni toteuttamiseen, uskallanko aloittaa pianonsoiton uudellen 20:n vuoden tauon jälkeen,...

Elämäntaidon Valmentaja, siis  henkilö , joka on koulutettu kuuntelutaitoiseksi sinun elämääsi koskevien hyvien kysymysten esittäjäksi - osaava ElämänTaidon Oppaasi matkallasi takaisin elämäsi tähdeksi. Se on vähänkuin juttelisi hyvän ystävänsä kanssa, mutta valmentaja ei ajattele puolestasi tai kommenoit elämääsi ääneen, vaan kannustaa sinua löytämään omat tähtihetkesi.

Oman elämänsä tähti vai sivuosanesittäjä?

Katsoin tuossa eräänä iltana elokuvaa Holiday, jossa  kysyttiin Kate Winsletin esittämältä Irikseltä, että  “Oletko oman elämäsi pääosan vai sivuroolin esittäjä?” Jolloin Iiris hieman hämmentyy ja uppoutuu ajatuksiinsa vastausta hakiessaan. Minulle oikeaoppinen valmennus on juuri noita, hyviä kysymyksiä, jotka saavat minut ajattelemaan, uppoutumaan ajatuksiini ja sitä kautta löytämään uuden ratkaisun mieltäni vaivanneeseen ongelmaan ns. AHAA-elämyksen.  Ainakin minulle tuo tuo AHAA-oivallus tuo tullessaan toivon ja voimaantumisen tunteen.  Oletko sinä elämäsi tähti vai haaveiletko elämäsi tähteydestä sivuosan esittäjänä?

Ullakolla vai jääkellarissa ?

Mielestäni elämäntaito on sitä, että  pärjää normaalin arjen muuttuvissa tilanteissa ja vielä samalla onnistua lisäämään omaa elämänlaatuaan käyttämällä hyväkseen ongelmanratkaisutaitojaan.
Joskus on tilanteita, jossa on ihana pysähtyä siihen  punaisen oven eteen miettimään mennäkkö ullakolle vai jääkellariin. Joinakin aamuina sitä liikkuu niin livakasti, että koko paikka on kadonnut näköpiiristä - eikä olemassaoloa tiedosta - näin voi kulua vuosiakin, miksei vuosikymmeniäkin  ravaten  ullakon ja jääkellarin väliä niin ahkerasti, että jalkoja väsyttääja hengästyttää - puhumattakaan lanteille kertyneestä vararenkaasta. Siis luontohan luonot lihomisen taatakseen hengissä säilymisen niukkoina aikoina.

Toisinaan sitä voi jäädä siihen punaisen oven eteen jähmettyneenä miettimään, että mihinkähän sitä lähtisi, jos tästä nyt johonkin suuntaisi, eikä kuitenkaan suuntaa mihinkään. Tai sitten sen päätöksen tekee puolestamme joku muu - tyrkkää kellariin hakemaan mansikkahillopurkin syysmyrskyn riehuessa ulkona ja tuulen vinkuessa nurkissa - valojen välkkyessä uhkaavasti porstuassa. Tai jäämme sinne ullakolle vahingossa jumiin kesäisen ukkosen riehuessa täydellä voimallaan, ja sateen rummuttaessa voimallisesti kattoa, kun joku alakerrassa lukitsee punaisen oven. Lukitsija ei tullut hoksanneeksi, että olemme ullakolla tai sitten emme muuten vain tiedä, kuinka tulla sieltä pois tai emme halua tulla pois.