Ullakolla vai jääkellarissa ?

Mielestäni elämäntaito on sitä, että  pärjää normaalin arjen muuttuvissa tilanteissa ja vielä samalla onnistua lisäämään omaa elämänlaatuaan käyttämällä hyväkseen ongelmanratkaisutaitojaan.
Joskus on tilanteita, jossa on ihana pysähtyä siihen  punaisen oven eteen miettimään mennäkkö ullakolle vai jääkellariin. Joinakin aamuina sitä liikkuu niin livakasti, että koko paikka on kadonnut näköpiiristä - eikä olemassaoloa tiedosta - näin voi kulua vuosiakin, miksei vuosikymmeniäkin  ravaten  ullakon ja jääkellarin väliä niin ahkerasti, että jalkoja väsyttääja hengästyttää - puhumattakaan lanteille kertyneestä vararenkaasta. Siis luontohan luonot lihomisen taatakseen hengissä säilymisen niukkoina aikoina.

Toisinaan sitä voi jäädä siihen punaisen oven eteen jähmettyneenä miettimään, että mihinkähän sitä lähtisi, jos tästä nyt johonkin suuntaisi, eikä kuitenkaan suuntaa mihinkään. Tai sitten sen päätöksen tekee puolestamme joku muu - tyrkkää kellariin hakemaan mansikkahillopurkin syysmyrskyn riehuessa ulkona ja tuulen vinkuessa nurkissa - valojen välkkyessä uhkaavasti porstuassa. Tai jäämme sinne ullakolle vahingossa jumiin kesäisen ukkosen riehuessa täydellä voimallaan, ja sateen rummuttaessa voimallisesti kattoa, kun joku alakerrassa lukitsee punaisen oven. Lukitsija ei tullut hoksanneeksi, että olemme ullakolla tai sitten emme muuten vain tiedä, kuinka tulla sieltä pois tai emme halua tulla pois.