Tabletti kourassa ja elämä pilvessä...

Olipahan tämän päivän Karjalaisessa juttua uudesta opetussuunnitelmasta ja siitä, että tieto- ja viestintätekniikka (tvt) tulee ryminällä peruskouluihin ensi vuoden aikana.  Mie voin niin luvata, kuinka elämästä tulee kerralla helpompaa, kun on tabletti kourassa ja elämä pilvessä.

Olemme tässä kolmen päätoimisen opiskelijan voimin  liittäneet itsemme osaksi neljän eri opinahjon virtuaaliympäristöjä. On Wilmaa, Noppaa, Moodlea, Optimaa, DropBoxia, WebOodia... Niin, lukioikäiset nuoret pääsevät itsekin Wilmaan, tähän kaikkien vanhempien rakastamaan. Nuoret opiskelijat saavat Wilmasta selville, mitkä tehtävät pitää tehdä ja milloin, millä tunnilla olla ja missä. Lukionopettajat ovat ottaneet Wilman haltuun paljon paremmin kuin yläkoulussa, hyvä.  

Jo parin viikon jälkeen on havaittavissa, että viestejä on runsaasti. Osassa viestien otsikkoja lukee, että "Ethän tuhoa tätä viestiä". Nämä ei tuhottavat viestit pitävät sisällään linkin, kolmannen osapuolen palveluun, josta löytyvät oppiainekohtaiset oppimateriaalit ja tehtävien palautukset, jokaisella opettajalla on tietysti omansa. Tämä kolmannen osapuolen palvelu vaatii tietenkin oman tilin ja käyttäjätunnuksen luomisen. Onneksemme lukion opettajat käyttävät samaa sovellusta, joten yhdellä lisätunnuksella pärjää kutakuinkin.

Mutta siinäpähän nuoriso surffaa eri järjestelmien välillä saadakseen selville, mitä pitää tehdä ja minne palauttaa. Opettajan muusta esittämästä  materiaalista otetaan sitten kännykällä kuva, joka jää puhelimen muistiin, jos puhelin häviää, niin katoaa muistiinpanotkin, kukas niitä nyt tarvitsee.   Toinen pojista taisi jokseenkin todeta, että onpas tehty hankalaksi, ja kadotti myöhemmin sitten sen älypuhelimensa. Poikani onneksi olin huolehtinut siitä, että kännykällä olevat kuvat tallentuivat pilveen.

Osa opettajista ottaa työt vastaan pilvipalveluun ja osalle tehtävienpalautus tapahtuu sähköpostilla, joten opiskelijoille oli luotava sähköpostitili, siis kolmannet tunnukset. Kaukaa viisaana perustutin nuorisolla uudet Google-tunnukset, jotta saa sähköpostin, tallennustilan ja toimisto-ohjelmat samassa setissä. Hauskinta tässä Google hässäkässä on, että ovathan nuoret perustaneet tilejä aikaisemminkin, yleensä koulun ohjauksessa, mutku käyttäjätunnus, salasana ovat hukassa ja  tilin palautukseen  käytetty puhelinnumerokin on vaihtunut kerran tai pari. Vanhojen tilien käyttöönotto osoittautui todella haasteelliseksi.

Vietettyäni tunnin tai pari perheeni it-tukena hoksasin, että  käytännön perehdyttäminen jää vastuulleni. Kuinka laittaa sähköpostiin liitetiedosto? Mikä on .pdf? Puhumattakaan  hyvästä sähköpostietiketistä, kenties opettajalle menevään viestiin olisi hyvä laittaa muutakin kuin tiedosto.  Sillä opettajasta olisi varmaan kiva tietää, kuka niitä viestejä suoltaa. Tietysti voihan se olla, että jollakulla opettajalla on kristallipallo, josta näkee lähettäjän. Googlen sähköpostiosoite, kun voi olla muotoa "miun.posti" tai "naapurin. nauris". 

Siinä samassa mainitsin ohimennen, että sivunumerot, kokonaissivumäärä ja oma nimi otsikkoon, jos vaikka vastaanottava opettaja tulostaa harjoitustyöt luettavakseen. Nuorisoni, joka on käynyt tietotekniikan tunnilla pari vuotta ja hallitsee ohjelmoinnin alkeet, katseli paikallista it-tukeaan silmät ymmyrkäisinä. Sainpahan mahdollisuuden testata tuoreita opettajan taitojani, nuorisoni sai tehtävänsä tehtyä ja kirjoituksensa oikoluettua sekä aimo annoksen käytännön tieto-ja viestintäoppia.  Nuorisoni onneksi heillä on on it-tuki kotona, entäs jos ei olisi? 

Ihan vinkkinä, kannattaisiko uuden opetussuunnitelman kohdalla, kohdassa työelämätaidot ja yrittäjyys pitää huoli, että opetetaan, niitä oikeita työelämässä tarvittavia taitoja kaikille yhtäläisesti. Some ja pelisuunnittelu ovat kyllä kivoja, mutta kaikista ei tule pelialan yrittäjiä. Harvemmin työpaikkaa haetaan Twitter tai Whatsapp viestillä. Toisaalta on se näppärää, kun palkkaavan yrityksen henkilöstöpäällikkö yrittää 140:n merkin perusteella päätellä, kutsuako vai eikö kutsua? 


Kaksi itsepäistä vastakkain...



Olen tässä koiranomistajan pitkillä hermoilla seurannut, kuinka koiramme tavoittelee haluamaansa kerta toisensa perään esteistä välittämättä... Siis eläintenystävänä haluaisin pitää koiraa pihalla irti samalla, kun puuhailen itse pihatöitä ulkona, loogista, eikös vain. Se on vain osoittautunut varsin haastavaksi, koiran uskoessa ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. 


Haaste 1: Kouluttamaton koira karkaa.

Ratkaisu:  Laitoimme koiramme jo ensimetreillä koirakouluun. Lopputuloksena, tulee irti ollessaan näköpiiriin kutsuttaessa tänne, jos nyt siltä tuntuu...

Haaste 2:  Uroskoirat on aina nartun perässä.
Ratkaisu: Uroksestamme tuli "ruuna".

Haaste 3: Koira karkaa aitaamattomalta pihalta.
Ratkaisu:  Hankittiin maalaismaisemaan sopiva pistoaita.

'Meijjän' vekkuli etsi liian leveällä olevat puut ja painoi läpi. Tosin oli havaittavissa, että ihan joka välistä ei läpi meno onnistunut, ja koira joutui kiertämään. Aitamme toimi siis varsin hyvin hidasteena, jos olimme tarpeeksi valppaina, niin saatoimme keretä kutsumaan koiramme pois ennen kuin katosi.

Haaste 4: Koira karkaa aidatulta pihamaalta.
Ratkaisu: Nyt olemme sitten useamman ihmisen voimin lisänneet  aidan alareunaan vihreätä puutarhaverkkoa ja portin alle on aseteltu betonivalussa käytettävää teräsverkkoa. 

Ratkaisu toimi peräti muutaman tunnin, kun näppärä koiramme irrotti verkon väliaidasta, ja koiramme löytyi naapurista. Tosin havaittavissa oli, että "aitominen" tapahtui vakiokohdista. Lisäksi koiramme mielenkiinto suuntautuu naapuriin, joten tontin kolme muuta sivua saavat olla rauhassa. Lopputuloksena, aitamme on 75 % toimiva. 

Haaste 5: Koira karkaa vieläkin.
Ratkaisu: Tilkitään lisää...

Näin ollen olemme viettäneet pari viikonloppua leikkien, koira painaa naapuriin, 'poijat' hakee koiran pois, mie tilkitsen kulkuaukon. Koira etsii uuden kohdan... Tosin eilen illalla olin havaitsevani ärtymystä koiramme haukunnassa. Optimistina tulkitsen haukunnan  niin, että olen onnistunut tukkimaan selkeimmät kohdat, ja koiramme joutuu miettimään, kuinka paljon tehdä töitä päästääkseen naapuriin kylään...Tai koiramme on tajunnut, että 2500m2:n "häkki" on sovelias myös ison egon omaavalle pikkukoiralle.

Olennaista tässä tarinassa lienee, että periksi ei anneta, vaikka mieli tekisi. Monet koululaiset ja lukiolaiset ovat juuri päässeet kesälaitumille ja odottavat malttamattomina tietoja yhteishakujensa tuloksista.  Osa pääsee haluamaansa opinahjoon ja osaa jää ilman tai pääsee toissijaiseksi asettamaansa kohteeseen. Haluan kuitenkin rohkaista, että samaan lopputulemaan pääse usein myös kiertoteitse, vaikka matka voi olla varsin pitkä. Tajusin itsekin hakeneeni yliopistoon viisi kertaa, ennen kuin keväällä onnistuin... 

Älä hättäille, istu mättäälle


Eilen illalla laiskotti, ja ulkona satoi. Päällimmäisenä ajatuksenani oli kaivautua viltin alle sohvan nurkkaan ja kuunnella sateen ropinaa katossa ajatellen "...on se päivä huomennakin". Onneksi lähdin, sateesta huolimatta, viimeistelemään poskivalssiani haravan kanssa, sillä... Sateen jälkeen pihamaani hehkui ilta-auringon valossa ja taloni yli kaartui upea tuplasateenkaari.



Yllä olevasta tarinassa kiteytyvät kaksi olennaisinta tavoitteen saavuttamiseen tarvittavaa asiaa:
  1. Liikkeelle lähteminen.
  2. Matkanteosta nauttiminen.

Liikkeelle lähteminen


Ensiksi on lähdettävä liikkeelle ja mieluiten ulos. Liikkeelle lähtemisellä en tarkoita personal traineri:n palkkaamista ja maratonin juoksemista, toki nekin saa tehdä, jos siltä tuntuu. Vaan ihan tavallisten arkiaskareiden suorittamista: roskapussin viemistä ulos, portaiden lakaisemista tai parvekkeella happihyppelyllä piipahtamista. Pääasia on, että lihakset saavat työtä, veri kiertää ja aivot 'hapettuvat'. Pienikin määrä liikkumista saa endorfiinit virtaamaan, olon tuntumaan paremmalta ja ajatukset selkiytymään. Sitten onkin, jo helpompi tarttua toimeen, kun on valmiiksi jalkeilla. Ihan kuin eilinen alkuillan vetämättömyyteni vaihtui parin haravanvedon jälkeen energiseen oloon sateen raikastaman ilman täyttäessäni keuhkoni. 

#1: Hetkelliseen vetämättömyyteen riittää jo ikkunan aukaisu ja parin syvän hengenvedon tekeminen, enempää ei tarvita.

Matkanteosta nauttiminen


Toiseksi. Sateenkaari lupaa löytäjälleen ruukullisen kultaa ja tavoitteiden saavuttaminen ennustaa onnellisuutta. Kun minulla on se tutkinto, mies, auto, ja ja ja..., olen onnellinen. Tietääkseni kukaan ei ole löytänyt kultaruukkua tai  itseään  pysyvästä onnellisuuden tilasta tavoitteensa saavutettuaan. Viisaus tavoitteiden onnellisuuteen, liittyy niiden toteuttamiseen - matkaan, joka tehdään tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden luoma onnellisuus rakentuu matkan varrella oleviin arjen hetkiin, jotka saavat suupielet kääntymään ylöspäin. Hyväksymiskirje. Sateenjälkeinen sateenkaari. Ahaa-elämys, kun ymmärsi vaikean asian. Hyvä tenttitulos. Rakkaan halaus. 

On maltettava pysähtyä nauttimaan hetkestä, joka hymyilyttää, nollattava aivot ja istahdettava mättäälle. Keskityttävä siihen, mitä kuulee, näkee, haistaa, maistaa ja kehossa tuntuu(1). Joutsenen laulu, kaunis sateenkaari, sateen viileys, vesipisaran raikas maku ja lämmin olo. Mitkä ovat sinun onnenhetkiäsi?

#2: Istahda mättäälle ja anna aistien viedä.

Lähde:

(1) https://www.psychologytoday.com/blog/turning-straw-gold/201505/give-your-mind-rest-practice-not-thinking









Mistä tietää, että oma juttu kantaa ja suunta on oikea?

Useimmilla meistä on se jokin, johon suhtaudumme intohimoisesti, joko puolustaen tai vihaten. Yksi puolustaa poliitikkoja, toisen mielestä he ajavat vain omia etujaan, ja kolmas riisuuntuu tehdäkseen taidetta (1). Yhtä kaikki, minusta on varsin kiehtovaa kuunnella ja katsella ihmistä, joka on löytänyt sen oman juttunsa, vaikka en olisi itse asiasta kiinnostunut.  Kun ihminen puhuu mieliaiheestaan vaivattoman innostuneena, mitään minulle myymättä, tiedän, että hän on itselleen merkityksellisen asian äärellä.
Adam's Passion (Eesti kontsert, pressikuva)

Mistä löydän sen oman jutun?

Sen oman jutun tunnistaminen voi olla hankalaa. Aina kaikki ideat ja omalta tuntuneet ajatukset eivät ole kantaneet loppuun saakka tai tuntuneet alkuinnostuksen jälkeen omilta. Ihmisen mieli on viisas, se tapaa kiinnittää huomiomme, itsellemme tärkeisiin asioihin. Mielemme on kuin vihikoira, vainun saatuaan se löytää  kadonneen vanhuksen. Käytännössä oma juttu löytyy arjen pienistä asioista, ajatuksista ja sattumuksista (2). Aamun sanomalehteä lukiessasi törmäät  mielenkiintoiseen juttuun, pari päivää myöhemmin katselet aiheesta tehtyä dokumenttia, loppuviikon iltauutisten lomassa huomaat Googlettavasi ja seuraavaksi avaatkin jo Postin tuomaa kirjapakettia ihmetellen, mikä iski. Yksi kiinnostuu vanhoista autoista, toinen muodista, ja kolmas on velho keittiössä.  


Mistä sitten tietää, että oma juttu kantaa ja suunta on oikea?  

Hetken hairahduksesta oman jutun erottaa se, että kun sen yrittää jättää taakseen niin sen löytää edestään,  siis ympäri mennään ja yhteen tullaan. Oma juttu kestää ajanhammasta, sen eteen jaksaa tehdä töitä ja nälkä kasvaa syödessä. Kun huomaat askarrelleesi asian parissa lähemmäksi 10 000 tuntia tai olet sen valmis tekemään, niin se on siinä. Sama toimii, halusitpa koodariksi tai viulunsoittajaksi (3). 10 000 tuntia vastaa viiden vuoden kokopäivätyötä tai 10 vuoden osa-aikatyötä.  Muistan laskeneeni, aloittaessani pianonsoiton uudelleen, että harjoitellessani noin tunnin päivässä saavutan tuon 10 000:n tunnin maagisen rajan vähän ennen eläkeikää, ehkä. 

Ehkä - siinäpä se. Omaa juttuasi haluat viedä eteenpäin, vaikka sen onnistumisesta ei ole takeita, tai se herättää kysyviä katseita lähipiirissäsi. En minäkään tiedä, opinko soittamaan pianoa tai saanko opintoni vietyä läpi tavoittelemassani aikataulussa, kun on tämä muukin elämä elettävänä. Mutta ei se haittaa, haluan silti tehdä niin. Silläkään ei ole väliä, kuinka muut suhtautuvat aikomuksiini. Lapseni totesivat, aloitettuani säännöllisen soittamisen kotona, "...,että koiraamme on huijattu, kun sille ei kerrottu, että täällä soitetaan pianoa." 

Siispä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kiinnittää huomiota, ja sen jälkeen voikin keskittyä olennaiseen. Mihin sinä kiinnität huomiosi?

Lähteet:

(1) http://www.adamspassion.com/

(2) https://www.psychologytoday.com/blog/passion/201505/6-signs-passion-or-calling-is-true
(3) http://www.wisdomgroup.com/blog/10000-hours-of-practice/

Viisaasti - S.M.A.R.T?

Viimeksi kirjoitin alkavista opinnoistani. Kuinka moni teistä huokasikaan sitä lukiessaan, että eikö tuolle mikään riitä? Mistä ihmeestä se löytää energian tuohon kaikkeen ja ennen kaikkea ajan? Täytyy myöntää, että sitä olen aina välistä  itsekin ihmettellyt. Jotkut ovat, sitä minulta kysyneetkin, ja en ole osannut antaa siihen hyvää vastausta. Yritän vielä kerran...

Perinteisesti on ajateltu, että monessa mukana oleminen aiheuttaa pitkän päälle stressiä, joka saa lopuksi uupumaan. Jotkut ahdistuvat liiasta tekemisestä, aikatauluista, ja minä hypin seinille, jos istun paikallani puuhailematta puolta tuntia pitempään. Olen siis niitä 'immeisiä', joille Salatut elämät = hyvä neulomisrupeama tai ainakin uutiset voi Ampparista vilkaista siinä samalla. Ilokseni olen  pannut merkille nyt, että hiljalleen Suomeenkin on rantautumassa vastakkainen rikastavuuden näkemys siitä, että usealla elämänalueella yhtäaikainen puuhailu vahvistaa ja hyödyttää toisiaan. Tällöin ajatellaan, että yksilön voimavarat ovat uusiutuva luonnonvara, ja niiden hyödyntäminen lisää yksilön käytettävissä olevaa energiaa. (1) Näin ollen koen, että menestyminen opiskeluissa näkyy positiivisesti työelämässä ja kotona.

Nyt  siis puntaroin, kuinka muokkaisin opinnoistani omanlaiseni itselleni sopivalla aikataululla. Itsemotivoinnin mestarina ajatukseni rientävät automaattisesti työelämästä tuttuun S.M.A.R.T -tavoitteeseen (2). Auttaisiko se minua? 
word cloud, sanapilvi, opiskelu, yliopisto opiskelu
S.M.A.R.T.(2)














Viisaan tavoitteen tulee olla toimiva, mitattava, spesifinen, ajoitettu ja relevantti, siis näin: 
Spesifinen: Suoritan diplomi-insinöörin maisteriopinnot Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa päivätyön ohella.
Mitattava: 120 opintopistettä
Ajoitettu: Vuosina 2015-2018
Toimiva: Aikuisopiskelijoille suunnattu koulutusohjelma mahdollistaa joustavan opiskelun.
Relevantti: Pystyn hyödyntämään opintojani osana päivittäistä työtäni, rakastan uuden oppimista ja pitkäaikainen tavoitteeni akateemisesta loppututkinnosta on nyt ulottuvillani.

Mikä on sinun viisas tavoitteesi?


Lähteet:

(2) Doran, G. T. (1981). "There's a S.M.A.R.T. way to write management's goals and objectives". Management Review (AMA FORUM) 70 (11): 35–36.
(1) Nieminen, I., Rantanen, J., Hietalahti, M. & Kokko, K. (2014). Heijastavatko työn ja perheen yhteensovittamisen kokemukset yksilön elämänarvoja? Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning, 12 (2), 116–136.

Hiljaiselosta

..., oli hieman tiukka kevät takana, kun viimeistelin opettajan opintojani alkukevään ja keskityin oppieni mukaan olennaiseen, kokoamaan ne puuttuvat opintopisteet töiden ohessa. Oppiminen on minulle rakasta,   mutta joskus se käy työstä ja vaatii huomattavaa itsekuria, jotta saat asiat haluamaansa päätökseen.

Kun kultajyvä tavoite on selvä ja itseä motivoiva, niin askeleet kulkevat tavoitetta kohti kuin itsestään ja huomio kiinnittyy omaa tavoitetta tukeviin valintoihin, ympärille kerääntyy lähes huomaamatta samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten piiri ja tavoitteet lähtevät lentoon.  Tai sitten ei.  Viime keväällä talon nuoriso huomasi, että keittiön pöydällä lojui keltainen kirje, jossa onniteltiin tulevaa opettajaa. Ensimmäinen kommentti kuului: "...no, et ole tosissasi, johan sulla on töitä!" ja toinen lisäsi, "että meille, et sitten tule..." Mites se menikään lasten ja imeväisten suusta...? Onnekseni kotoinen sanonta ei ota kantaa teini-ikäisiin :)

Nyt on takana monta lauantai- ja sunnuntaiaamua, jolloin aamiainen (lue: kahvi) on nautittu sängyssä ja talon emäntä on "heräillyt" iltapäivällä kahden ja kolmen, aikaan tukka pystyssä ja aamutakki hulmuten suorittamaan ylipäällikön käskyn jakoa: "Pyykit koneeseen, ja  mikä ihme on kuin astianpesukone on vielä täyttämättä !#!" Sen sijaan, että äitee olisi lorvinut venähtäneen baari-illan vahinkoa korjaten, olenkin vääntänyt sormet sauhuten, mitä moninaisempia esseitä, mitä mielenkiintoisemmista aiheista: koulutuslainsäädäntöä, koulutussosiologia, positiivista pedagogiikkaa, joka naisen "must have".

Nuorison kysyessä: "Mitä hyötyy?" Olen vain vastannut, että  "hullulla halvat huvit, viisaalla vielä halvemmat" /1/'. Toisaalta uudet opit on otettu lennossa käyttöön, jokainen töissä pitämänäni koulutus/perehdytys on pitänyt sisällään, jonkin sortin osallistavaa oppimismenetelmää, yhteisöllistä oppimista (=ryhmätyö) ja aktivoivia keskusteluja; "Miten tämä laatupolitiikan tavoite näkyy sinun päivittäisessä työssäsi?" Kaikkien riemuksi ryhmätöiden jäsenet on valittu jaolla kahteen/kolmeen/viiteen, ihan kuin koulussa aikoinaan, ja joku koulutuksiin osallistujista viittasikin arkielämän koelaboratorioon.

Mitähän keksisin seuraavaksi? Ainakin yksi suunta on jo selvillä, jos itään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt... Vapun kunniaksi voin todeta liittyneeni teekkareiden iloiseen joukkoon, nyt on siis matka alkamassa kohti Diplomi-insöörin monimuoto-opintoja Lappeenrannan Teknillisessä yliopistossa - työn ohessa tietenkin.

/1/  http://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja#H (viitattu 30.04.2015)

Kultajyvä



Nyt, kun tiedämme, mistä niitä toiveita löytyy  tavoitteiden siemeneksi.  Kuinka siemenestä kasvaa se varsinainen KULTAJYVÄ - tavoite, joka tuntuu omalta, energisoivalta ja kantaa sen pahankin päivän yli? Valmennuskoulutuksessa puhuttiin "pois päin" ja "kohti" -tavoitteista (1). Esimerkiksi kansainvälisesti hyvin tunnettu SMART kaava luokiteltiin "pois päin" -tavoitteeksi ja keskityttiin enemmänkin tunnepohjaiseen tapaan muotoilla tavoitteita, ikään kuin toistensa vastakohtina(1). Muistan jo silloin ajatelleeni, että molemmat tavat muodostaa tavoitteita ovat yhtä hyviä, käyttökohde vain vaihtelee ja tähän uskon entistä vakaammin.


Yleisesti puhutaan siis kahdenlaisesta tavasta kasvattaa toiveesta motivoiva ja saavutettavissa oleva tavoite. Tunnetuin malli on  SMART ainakin liike-elämässä, ja valmennusmaailma näyttäisi hyödyntävän GROW  tai NLP:hen pohjaisia  P.O.W.E.R tavoitteita. Lisäksi osa valmentajista, ja heidän  kouluttajistaan on kehitellyt vastaavanlaisia kirjainlyhenteitä omaa työtään tukemaan esim. VOIMA (1), SAFE, CRAMPS,  DIAC...
Lähde
(1) Borg, M. & Pentikäinen, V. VOIMA - tavoitteet. MB-Elämäntaidon valmentaja - koulutus 17.10.2009. Helsinki.