Mistä tietää, että oma juttu kantaa ja suunta on oikea?

Useimmilla meistä on se jokin, johon suhtaudumme intohimoisesti, joko puolustaen tai vihaten. Yksi puolustaa poliitikkoja, toisen mielestä he ajavat vain omia etujaan, ja kolmas riisuuntuu tehdäkseen taidetta (1). Yhtä kaikki, minusta on varsin kiehtovaa kuunnella ja katsella ihmistä, joka on löytänyt sen oman juttunsa, vaikka en olisi itse asiasta kiinnostunut.  Kun ihminen puhuu mieliaiheestaan vaivattoman innostuneena, mitään minulle myymättä, tiedän, että hän on itselleen merkityksellisen asian äärellä.
Adam's Passion (Eesti kontsert, pressikuva)

Mistä löydän sen oman jutun?

Sen oman jutun tunnistaminen voi olla hankalaa. Aina kaikki ideat ja omalta tuntuneet ajatukset eivät ole kantaneet loppuun saakka tai tuntuneet alkuinnostuksen jälkeen omilta. Ihmisen mieli on viisas, se tapaa kiinnittää huomiomme, itsellemme tärkeisiin asioihin. Mielemme on kuin vihikoira, vainun saatuaan se löytää  kadonneen vanhuksen. Käytännössä oma juttu löytyy arjen pienistä asioista, ajatuksista ja sattumuksista (2). Aamun sanomalehteä lukiessasi törmäät  mielenkiintoiseen juttuun, pari päivää myöhemmin katselet aiheesta tehtyä dokumenttia, loppuviikon iltauutisten lomassa huomaat Googlettavasi ja seuraavaksi avaatkin jo Postin tuomaa kirjapakettia ihmetellen, mikä iski. Yksi kiinnostuu vanhoista autoista, toinen muodista, ja kolmas on velho keittiössä.  


Mistä sitten tietää, että oma juttu kantaa ja suunta on oikea?  

Hetken hairahduksesta oman jutun erottaa se, että kun sen yrittää jättää taakseen niin sen löytää edestään,  siis ympäri mennään ja yhteen tullaan. Oma juttu kestää ajanhammasta, sen eteen jaksaa tehdä töitä ja nälkä kasvaa syödessä. Kun huomaat askarrelleesi asian parissa lähemmäksi 10 000 tuntia tai olet sen valmis tekemään, niin se on siinä. Sama toimii, halusitpa koodariksi tai viulunsoittajaksi (3). 10 000 tuntia vastaa viiden vuoden kokopäivätyötä tai 10 vuoden osa-aikatyötä.  Muistan laskeneeni, aloittaessani pianonsoiton uudelleen, että harjoitellessani noin tunnin päivässä saavutan tuon 10 000:n tunnin maagisen rajan vähän ennen eläkeikää, ehkä. 

Ehkä - siinäpä se. Omaa juttuasi haluat viedä eteenpäin, vaikka sen onnistumisesta ei ole takeita, tai se herättää kysyviä katseita lähipiirissäsi. En minäkään tiedä, opinko soittamaan pianoa tai saanko opintoni vietyä läpi tavoittelemassani aikataulussa, kun on tämä muukin elämä elettävänä. Mutta ei se haittaa, haluan silti tehdä niin. Silläkään ei ole väliä, kuinka muut suhtautuvat aikomuksiini. Lapseni totesivat, aloitettuani säännöllisen soittamisen kotona, "...,että koiraamme on huijattu, kun sille ei kerrottu, että täällä soitetaan pianoa." 

Siispä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kiinnittää huomiota, ja sen jälkeen voikin keskittyä olennaiseen. Mihin sinä kiinnität huomiosi?

Lähteet:

(1) http://www.adamspassion.com/

(2) https://www.psychologytoday.com/blog/passion/201505/6-signs-passion-or-calling-is-true
(3) http://www.wisdomgroup.com/blog/10000-hours-of-practice/