Tabletti kourassa ja elämä pilvessä...

Olipahan tämän päivän Karjalaisessa juttua uudesta opetussuunnitelmasta ja siitä, että tieto- ja viestintätekniikka (tvt) tulee ryminällä peruskouluihin ensi vuoden aikana.  Mie voin niin luvata, kuinka elämästä tulee kerralla helpompaa, kun on tabletti kourassa ja elämä pilvessä.

Olemme tässä kolmen päätoimisen opiskelijan voimin  liittäneet itsemme osaksi neljän eri opinahjon virtuaaliympäristöjä. On Wilmaa, Noppaa, Moodlea, Optimaa, DropBoxia, WebOodia... Niin, lukioikäiset nuoret pääsevät itsekin Wilmaan, tähän kaikkien vanhempien rakastamaan. Nuoret opiskelijat saavat Wilmasta selville, mitkä tehtävät pitää tehdä ja milloin, millä tunnilla olla ja missä. Lukionopettajat ovat ottaneet Wilman haltuun paljon paremmin kuin yläkoulussa, hyvä.  

Jo parin viikon jälkeen on havaittavissa, että viestejä on runsaasti. Osassa viestien otsikkoja lukee, että "Ethän tuhoa tätä viestiä". Nämä ei tuhottavat viestit pitävät sisällään linkin, kolmannen osapuolen palveluun, josta löytyvät oppiainekohtaiset oppimateriaalit ja tehtävien palautukset, jokaisella opettajalla on tietysti omansa. Tämä kolmannen osapuolen palvelu vaatii tietenkin oman tilin ja käyttäjätunnuksen luomisen. Onneksemme lukion opettajat käyttävät samaa sovellusta, joten yhdellä lisätunnuksella pärjää kutakuinkin.

Mutta siinäpähän nuoriso surffaa eri järjestelmien välillä saadakseen selville, mitä pitää tehdä ja minne palauttaa. Opettajan muusta esittämästä  materiaalista otetaan sitten kännykällä kuva, joka jää puhelimen muistiin, jos puhelin häviää, niin katoaa muistiinpanotkin, kukas niitä nyt tarvitsee.   Toinen pojista taisi jokseenkin todeta, että onpas tehty hankalaksi, ja kadotti myöhemmin sitten sen älypuhelimensa. Poikani onneksi olin huolehtinut siitä, että kännykällä olevat kuvat tallentuivat pilveen.

Osa opettajista ottaa työt vastaan pilvipalveluun ja osalle tehtävienpalautus tapahtuu sähköpostilla, joten opiskelijoille oli luotava sähköpostitili, siis kolmannet tunnukset. Kaukaa viisaana perustutin nuorisolla uudet Google-tunnukset, jotta saa sähköpostin, tallennustilan ja toimisto-ohjelmat samassa setissä. Hauskinta tässä Google hässäkässä on, että ovathan nuoret perustaneet tilejä aikaisemminkin, yleensä koulun ohjauksessa, mutku käyttäjätunnus, salasana ovat hukassa ja  tilin palautukseen  käytetty puhelinnumerokin on vaihtunut kerran tai pari. Vanhojen tilien käyttöönotto osoittautui todella haasteelliseksi.

Vietettyäni tunnin tai pari perheeni it-tukena hoksasin, että  käytännön perehdyttäminen jää vastuulleni. Kuinka laittaa sähköpostiin liitetiedosto? Mikä on .pdf? Puhumattakaan  hyvästä sähköpostietiketistä, kenties opettajalle menevään viestiin olisi hyvä laittaa muutakin kuin tiedosto.  Sillä opettajasta olisi varmaan kiva tietää, kuka niitä viestejä suoltaa. Tietysti voihan se olla, että jollakulla opettajalla on kristallipallo, josta näkee lähettäjän. Googlen sähköpostiosoite, kun voi olla muotoa "miun.posti" tai "naapurin. nauris". 

Siinä samassa mainitsin ohimennen, että sivunumerot, kokonaissivumäärä ja oma nimi otsikkoon, jos vaikka vastaanottava opettaja tulostaa harjoitustyöt luettavakseen. Nuorisoni, joka on käynyt tietotekniikan tunnilla pari vuotta ja hallitsee ohjelmoinnin alkeet, katseli paikallista it-tukeaan silmät ymmyrkäisinä. Sainpahan mahdollisuuden testata tuoreita opettajan taitojani, nuorisoni sai tehtävänsä tehtyä ja kirjoituksensa oikoluettua sekä aimo annoksen käytännön tieto-ja viestintäoppia.  Nuorisoni onneksi heillä on on it-tuki kotona, entäs jos ei olisi? 

Ihan vinkkinä, kannattaisiko uuden opetussuunnitelman kohdalla, kohdassa työelämätaidot ja yrittäjyys pitää huoli, että opetetaan, niitä oikeita työelämässä tarvittavia taitoja kaikille yhtäläisesti. Some ja pelisuunnittelu ovat kyllä kivoja, mutta kaikista ei tule pelialan yrittäjiä. Harvemmin työpaikkaa haetaan Twitter tai Whatsapp viestillä. Toisaalta on se näppärää, kun palkkaavan yrityksen henkilöstöpäällikkö yrittää 140:n merkin perusteella päätellä, kutsuako vai eikö kutsua?