Joutavalla jottain...

Tässä eräänä päivänä perheen nuoriso tituleerasi äitiään työttömäksi ja jotakuinkin patalaiskaksi. Täytyy kyllä myöntää, että siltähän se näyttää, kun istun sängyn nurkassa kirjoittamassa  lukuisia harjoitustöitä aamutakissa aamukahvia nauttien ja aamupalaa syöden. Nuoriso, kun on vuosien varrella kerinnyt tottua siihen, että työpäivän normipituus on kymmenentuntia, matkalaukku joko pakattavana tai purettavana ja kyydin tarjoaa taksi ja Finnair. Niin ja Finnairin illaksi kotiin toimi vain Etelä-Suomeen, me maakunnissa asuvathan pääsimme kotiin hieman ennen valomerkkiä, joten nuoriso vietti laatuaikaa keskenään.

Toisin on nyt, nyt vietetään laatuaikaa äidin kanssa. Viimeiset kymmenen kuukautta on äidillä ollut aikaa olla kotona, lämmittää uunia, halata koiraa ja vahtia kotitöiden tekemistä. On tässä kevään korvalla ollut havaittavissa, että kotona joutilaana lojuva äiti voisi hoitaa, vaikka kaikki kotityöt, mitä niitä jakamaan joutaahan tuo. Parhaimmat riidat, kun on käyty leivänpaahtimen muruista pöydällä, mutta minkäs' sille mahtaa, kun osuvat aamukahvia keitellessä silmään.

Olemme siis eläneet Koulutusrahaston rahoilla ja äidin työnä on ollut opiskelu, jota on siis tehty ajasta, paikasta ja asusta riippumatta. Ainoana rytmittävänä tekijänä on ollut harjoitustöiden deadlinet.  Alan oikeastaan ymmärtää etätöiden tekijöitä, sitä saa niin paljon enemmän aikaiseksi, kun koira lojuu sängyllä vieressä ja tunteja ei tarvitse "kellokortittaa". Käytännössä tehollista työaikaa on ainakin 15 tuntia vuorokaudessa tuon entisen kymmenen asemasta. Näin nykytekniikan ajalla harjoitustyöt palautetaan sähköisenä Moodleen yleensä 23:59 mennessä. Siis työelämän EOB (engl. end of the business day, työpäivän loppuun mennessä) on vaihtunut sunnuntain keskiyöhön mennessä, siis ilta-, yö- ja viikonlopputöitä, yleensä vielä jouluna, loppiaisena ja pääsiäisenä. Mitähän kivaa on tulossa juhannukseksi?

Laskin tuossa ihan piruuttani, että paljonkos sitä olemme joutessamme naputelleet seitsemään kuukauteen - lokakuusta huhtikuulle. Pääsin laskelmissani seitsemääntoista kirjalliseen työhön, jotka olemme Savo-Karjalan rytmiryhmänä yhdessä tai erikseen palauttaneet. Vaivaiset 54 700 sanaa, 306 sivua, tahtiaika on puolitoista sivua päivässä 24/7. Luulisi, tämän jälkeen, 80-sivuisen diplomityön  syntyvän  siinä sivussa, kesällä aurinkoa ottaessa.

Harjoitustöiden iloa