Helmikuun intohimoja ja tulevaisuuden valintoja



Mitä tehtiin helmikuussa? Kirjoitettiin, päätettiin, rakastettiin ja riideltiin. Tämä on ollut oikein tunteiden vuoristorata koko kuukausi, on rakastettu ja riidelty. Hermoja ovat repineet varsinkin sivuaineen viikkotehtävät. Onneksi jäljellä on enää yksi kurssi - kahdeksan viikkoa, ja se on siinä.

Juha Metson Retrospektiiviä katsomassa.


Kirjoitettiin


Lue vähintään viisi erilaista lontoonmurteista artikkelia ja väkerrä, niiden pohjalta oma essee omalla perustellulla näkökulmalla. Menetelmä on, mitä mainioin oppimiseen ihmiselle, joka ajattelee kirjoittamalla. Tosin viikkoesseiden haittapuolena on, että ne ovat näppärästi varanneet kaiken käytettävissä olevan aivokapasiteetin. 

Viikot ovat olleet hyvin yks'oikoisia. Palautat esseen maanantaina. Huilaat tiistaina. Kaivelet keskiviikkona lähdemateriaalit. Silmäilet lähteet torstaina. Pohdit perjantaina, että minkähän näkökulman tähänkin nyt taas ottaisi. Näpyttelet lauantain ja sunnuntain tekstiä paperille. Toistat vielä viisi kertaa.

Riideltiin


Eipä uskoisi, että kaksi insinööriä saa kiivasti väittelemään, mistään saatikka, kirjoittamisesta. Milloin savolainen tykästyi tehtävään ja hehkutti tutustuttavaa tutkimusmenetelmää, niin mie melkein itkin turhautumisesta. Alkaa näköjään väsymys painaa, kun tunteet ovat noin pinnassa. Tosin mukana taitaa olla jo riemun sekaista haikeutta siitä, että kohta ovat kurssit kasassa.

Meillä siis kiukuttiin siitä, että onko pakko, jos ei halua. Kulta ei ole pakko, mutta jos meinaat valmistua, niin ois 😇. Itse ihastuin tulevaisuudentutkimuksen menetelmään, jossa kaiveltiin asiantuntijateksteistä lymyäviä uskomuksia, piilovaikuttimia ja myyttejä. Varsin laaja-alaisen kouluksen omaavana olin onneni kukkuloilla, kun sain käskystä kritisoida ja kaivella ihan luvan kanssa.

Niinhän siinä sitten lopulta  kävi, että sain analyysiini  tungettua vedenpaisumusmyytin Suomen proteiiniomavaraisuudesta kertovan tekstin yhteydessä. Siis, sen samaisen myytin, jossa Nooa touhuili arkkinsa kanssa. Raportissa ei taivaan Isä hukuta maailmaa, vaan ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos, joka aiheutuu ihmisten itsekkyydestä. Ja kenen kuvaksi se ihminen taas luotiinkaan. Kuten näkyy, minä olin liekeissä ja savolainen puolestaan kehotti heittämään näin epätieteellisellä menetelmällä vesilintua.


Rakastettiin


Kirjoittamisrupeaman jälkeen aivot kaipasivat lepoa, vartalo hemmottelua ja sielu kulttuuria. Olemme varkain rakastuneet opiskelupaikkuntaamme, joten suuntasimme Mondeon nokan kohti Lappeenrantaa.
Ihan ei hupireissusta ollut kuitenkaan kyse, sillä savolainen kävi pohdiskelemässa diplomityönsä aihetta yliopistolla, mutta mie olin niin lomalla.

Matkalla maistelimme savulohta. Virkistäydyimme kylpylässä, nautimme hyvästä ruuasta ja ravitsimme sieluamme valokuvataiteella. Kävimme tutustumassa sekä Juha Metson valokuvataiteeseen Lappeenrannan taidemuseossa sekä Sergei Progudin-Gorski värivalokuviin Etelä-Karjalan museossa. Progudin-Gorskin näyttely vietteili sadunomaisella kauneudellaan ja Metso pysähdytti intensiivisyydellään. Tutustumisen arvoisia näyttelyitä molemmat ja löytyvät Lappeennan linnoituksesta.


Tunnelmia Lappeenrannasta


Tulevaisuuden valintoja


Vanha harrastuskin lähestyi puhelimitse.  Pyysivät kunnallisvaaliehdokkaaksi, mietin hetken ja kieltäydyin. Ei se tietysti ollut ihan mahdoton ajatus, sillä olen joskus luottamustehtävissä aikaisemmin toiminut. Yksittäistä syytä on vaikea kieltäytymiselle nimetä,  taidan vain olla  mustasukkainen vähenevästä vapaa-ajastani. En tiedä, oliko oikea ratkaisua, mutta tällä  mennään ainakin seuraavat neljä vuotta.

P.s. Tykkäämällä facebook-sivustamme KLIK saat päivityksemme uutisvirtaasi.